Nurmikko on ainoa puutarhakasvi, jonka päällä voi kävellä. Nurmikko tarvitsee aurinkoa, ilmaa, läpäisevän kalkkipitoisen maan ja tasaisesti kosteutta ja ravinteita voidakseen hyvin. Riittävän paksu multakerros on hyvinvoivan nurmikon lähtökohta. Multakerroksen tulisi olla moreenimaalla noin 20 cm, savisella pohjamaalla riittää hieman ohuempi.

Varsinkin varjoisissa paikoissa nurmikko sammaloituu helposti. Kalkitus ei auta, jos nurmikko kituu liiallisen varjoisuuden vuoksi. Meillä on kymmeniä sammallajeja, jotka esiintyvät nurmikoilla. Lajeista osa viihtyy auringossa tai varjossa, osa happamassa tai kalkkipitoisessa maassa. Varjoisissa kohdissa nurmikon voi jättää sammaloitumaan tai tilalle voi istuttaa varjossa viihtyviä maanpeitekasveja. Kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla nurmikko voidaan jättää kehittymään kukkaniityksi. Kukkaniitty niitetään muutama viikko pääkukinnan jälkeen ja voidaan niittää nurmimaiseksi syksyllä. Niityllä olevat kulkureitit voidaan pitää nurmikkona. Niitty on ekologisesti monimuotoisempi, säästää polttoainetta ja vähentää melua verrattuna nurmikkoon.

Nurmikon hoidossa muistettavaa:

  • säännöllinen leikkaus pitää nurmikon ilmavana ja tuuheana

  • lannoitus ja kastelu ylläpitävät nurmikon kilpailukykyä apilaa ja rikkaruohoja vastaan

  • kalkitus parantaa ravinteiden saantia etenkin liikenteen tai havupuiden happamoittamilla mailla

  • nurmikon ilmastointi pystyleikkauksella poistaa kuollutta kasvimassaa nurmikon pintajuuristoalueelta ja lisää siten juuristoalueen ilmavuutta

  • syksyllä isot lehtimäärät (etenkin vaahteran ja raidan lehdet) on haravoitava pois, ettei nurmikko homehdu niiden alle

  • koivun ja muiden pienilehtisten puiden lehdet voidaan silputa lannoitteeksi ruohonleikkurilla. Näin madot saavat ruokaa ja vuorostaan ilmastoivat nurmikkoa.

  • kevätharavointi siistii nurmikkoa ja poistaa kuolleen kasviaineksen nurmikon juurilta

 

Nurmikko